Kuinka sitä ihminen voikaan aina ihastua niin nopeasti ja päätä pahkaa ajattelematta sen kummempia. Minne jää järki ja kauan harkitut suunnitelmat, melkein saavutetut tavoitteet?

Mikä siinä on, että juuri kun homma on hanskassa, niin sitä menee ja iskee silmänsä johonkin niin ihanaan, johonkin sellaiseen, mitä on koko elämänsä tai ainakin viimeiset puoli vuotta etsinyt!

Ja mihin minä sitten ihastuin? Voimakkaaseen ja raamikkaaseen ulkonäköön, joka onnistui yhtä aikaa olemaan niin siro ja solakka vai sen eleganttiin olemukseen, josta ei mitään puuttunut?

Vai oliko se kenties tumma ja tyylikäs kokonaisuus, joka minut vei mennessään?

Tiedäpä tuosta, mutta olihan siinä puutteensakin. Toisiksi alimmasta laatikosta puuttui nimittäin kahva!

Niin siinä siis kävi... Olin jo aikapäiviä sitten, huonettani sisustaessa, valinnut väriksi valkoisen. Kaapinovet olivat pöytää ja mattoa myöden sävyltään vaaleat ja sitten SE saapui.

Vastustin sitä ensin henkeen ja vereen; "Ei en ota sitä lipastoa huoneeseeni, en todellakaan ota! Se on niin tumma ja aivan väärältä aikakaudelta!"

Mutta voitte vain arvata, että kun äitini oli onnistunut ylipuhumaan minut ja lipasto tuotiin "sovitettavaksi" olin heti myyty.

Se oli ihana.

Siinä oli neljä suurta laatikkoa joissa oli koristeelliset vetokahvat (joista yksi käyttökelvoton). Sitten tuli pöytätaso, jonka molemmissa kulmissa oli n.20cm korkeat laatikot, joissa oli soikeat, vihreällä lasilla peitetyt ikkuna.

Kokonaisuuden kruunasi suuri peili, joka jäi laatikoiden väliseen tilaan ja jatkoi siitä ylöspäin.

Peilipöytä siis jäi ja tällä hetkellä tilanne on se, että vaihdan muiden kalusteideni väriä tummaksi ja jopa vaatekomeron ovet olisi tarkoitus pistää vaihtoon.

Tällä hetkellä haaveilen suuresta vaaleasta matosta ja uusista tapeteista<3