Olipa kerran nuori, joka ei halunnut kasvaa isoksi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hän asui yhdessä parhaiden ystäviensä: kadonneidenpoikien ja Helinä-keijun kanssa mikä-mikä-maassa.

Pojan nimi oli Peter Pan.

 

Mikä-mikä-maassa ei tarvitse kasvaa ikinä aikuiseksi; siellä voi olla lapsi/nuori ikuisesti.

Toisinaan tuleekin mietittyä voisinko minäkin Peter Panin tavoin kieltäytyä kasvamasta aikuiseksi?

Olisiko se velvollisuuksien pakoilua;.sillä velvollisuudelta se aikuiseksi kasvaminen toisinaan tuntuu.

 

Toki aikuiseksi kasvamisessa on puolensa, sekä hyvät, että huonot..

 

Onko aikuisuus harmaata ja tylsää, ilman unelmia, pelkkää olosuhteisiin sopeutumista?

Eräs tuttavani jopa totesi kerran, että oli aina haaveillut astronautin urasta..

Toisinaan tuntuu, että aikuiset ovat luopuneet unelmistaan, jopa yksinkertaisimmista sellaisista.

Mikä estää rakennuspiirtäjää kouluttautumasta uudelleen röntgenhoitajaksi jos hän niin haluaa tmv.

Toki jossain vaiheessa elämää on vain tilanteita, jolloin ei vaikkapa voi hankkia koiran pentua, vaikka onkin aina sitä haaveillut...

Myös perhe tai aviopuoliso muuttaa tilannetta. Silloin tulee ottaa huomioon myös muut ihmiset kuin omaitsensä.

Ja entäpä se vastuu, vastuu omastaitsestään ja elämästään.

Mutta mitä jos sitä vain jonakin päivänä herää ja huomaa, että elämä ja mahdollisuudet ovat menneet ohi? Unelmat unohtuneet ja haalistuneet..mitä silloin jää jäljelle?

 

Täytyykö aikuisen olla siisti, määrätietoinen, älykäs jne.? Täytyykö aina täyttää muiden ja maailman asettamat vaatimukset? Entä jos toisinaan tekee vain mieli huutaa ja riehua, kiivetä pihan suurimpaan omenapuuhun tai pelata jalkapalloa sateessa pikkuveljen kanssa? Eikö toisin voisi vain antautua muiden huolehdittavaksi ja hoidettavaksi? Eikö toisinaan voisi vain heittää vastuun, sekä tylsän ja kiireisen elämä nurkkaan ja levätä hetken!

 

En tiedä, enkä osaa sanoa, miksi pelkään aikuistua, mutta toivon jonakin päivänä huomaavani, että olen aikuinen..ehjänä..unelmia ja toivoa täynnä.

Mutta siihen asti jatkan mikä-mikä-maan etsimistä, sillä lentämiseen ei tarvita kuin uskoa!