Kirjoitettu maliskuussa 2008 - tietokone huijaa julkaisu ajankohdassa ja imaisi jonnekin kappale jaon :D

Olin edellisviikolla pulkkamäessä ystäväni kanssa.
Varjot olivat ottaneet koko metsän laitaman valtaansa ja ainoa valon lähde oli siellä täällä olevat lyhtypylväät, joiden valaisemassa mäessä me sitten laskimme. Idea lähteä ulkoilemaan oli täysin spontaani – ja lapsellinen, mutta mitä väliä, meillä oli hauskaa! Miksi aina pitäisi olla vakava ja niin "aikuinen"? Sanotaan, että blondeilla on hauskempaa, mutta samoin: lapsilla on hauskempaa, kuten myös lapsenmielisillä!

>Eilen vietettiin naistenpäivää ja minäkin sain osani pakollisista "hyvää naistenpäivää toivotuksista". Siinä tilanteessa tulin todenneeksi, että ihan kiva muuten, mutta minä ainakin aion viettää myös syyskuulle sijoittuvaa YK:n lastenpäivää ja niinhän se menee, että suomen lain mukaan jokainen alle 18-vuotias on lapsi (mutta silti katsotaan sopivaksi, että pääsylippua ostaessa yli 12-vuotias maksaa aikuistenhinnan!?!) . Minulla ainakaan ole mitään tuota kyseistä päätöstä vastaan, mutta sen sijaan tahtoisin kysyä, miksi lasten tulee aikuistua niin nopeasti (ja miksi olen jo monta vuotta joutunut maksamaan ylihintaa pääsylipuista)?

Olen ollut muutamalla lastenleirillä, pidän varhaisnuorten kerhoa ja olen muutenkin paljon lasten kanssa tekemisissä. Pakostakin korvaan on sattunut yksi jos toinenkin lausahdus, jonka sisältöä olen jäänyt miettimään. Onko median vaikutus paikoittain liiankin näkyvää ja rajoja asettavaa keskuudessamme? Kun pohdin tätä ääneen sain seuraavanlaisen vastauksen: "Toisiin vaikuttaa ja toisiin ei taas niin paljoa". Mutta siis myönnetty on, että se vaikuttaa.
Mediaa suuremmaksi vaikuttajaksi nostaisin kuitenkin lapsen isosiskon tai -veljen, muut perheen jäsenet, kaverit ja tuttavat, sekä läheiset, jotka kaikki jollain tavalla toimivat esikuvana lapsen tai nuoren elämässä. Monelle pikkusiskolle isosisko on se esikuva ja idoli, jota ihannoidaan silloin, kun ei riidellä tai kinastella. Toki toisen ihmisen virheistä voi oppia, kuten myös omista virheistään.
En tiedä olenko ainoa, josta tuntuu, että nykyään lapset yrittävät aikuistua nopeammin kuin ennen, ei se näin ollut silloin, kun olin ala-asteella, vai oliko? Tiedä sitä, mutta varmaa on, että toisinaan on hyvä olla "ihan lapsi".
Leikki on lasten työtä, mutta miksei myös yli 18-vuotiaidenkin? Paljon on puhuttu siitä, kuinka leikki, jota ryhmälle vedetään, valitaan aina porukan mukaan, mutta täytyy myöntää, että joka kerta jaksan itsekin innostua niistä leikeistä, joita vedän 8-vuotiaille! :P